valoksi

Sydämeni aavikko iloitsee, autiomaani iloitsee,
aroni riemuitsee, se puhkeaa kukkaan!
Kuin lilja kukkikoon maa,
se riemuitkoon, huutakoon ääneen!

Lähteitä puhkeaa sydämeni autiomaahan,
vuolaina virtaavat purot arollani
Hehkuva hiekka muuttuu lammikoiksi, janoinen maani pulppuaviksi lähteiksi

Syntyy tie, valtatie,
Siellä ei tyhmäkään eksy

Loit taivaani ja levitit sen auki,
muovaat maatani ja kaiken mitä siitä versoo
valoksi,
avaat sokeat silmäni,
päästät kahleeni auki,
ulos tyrmästä, jonka pimennossa istun

Koen tämän kaiken ja loistan ilosta,
rajusti lyö sydämeni, rintani avartuu,
kuin meren, virtojen rikkaudet vuolaana, raikkaina vyöryvät, ryöppyävät rannoilleni.