tiistai 29. tammikuuta 2013

makaroonia juustolla

en ole koskaan pitänyt makaroonia juuston kera oikein minään kunnes tein sitä itse

kauramakaroonia ja puolet riisimakaroonia, siten tuli tuli kevyempi
yksi kananmuna
runsaasti raastettua mustaleimaemmentaalia
punaista maitoa
suolaa
mustapippuria
ja niitä keitettyjä makarooneja

sekaisin ja uuniin 45 minuutiksi 175 ja syntyy mahtavaman makuista

lauantai 26. tammikuuta 2013

Maistuva hernekeittoni

En ole tehnyt hernekeittoa vuosiin tai oikeastaan vuosikymmeniin. Nyt tein ja siitä tuli niin hyvää, niin hyväää....

Maistuva hernekeittoni, iso kattilallinen


2 x 500 g herneitä, liota yön yli jääkaapissa
Lisää kaksi kasvisliemikuutiota
Keitä tunti
Lisää porkkanapalat
Lisää sipulisilppu
Meiramia, timjamia, muutama mustapippuri, Herbamaresuolaa
Keitä vielä tunti

nauti
ja se on niin ihanaaaaa.....

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Mustikkapiirakka


Mustikkapiirakka

1 kananmuna
1dl sokeria vatkataan hiukan

2,5 dl vettä lämmitetään
kuivahiivaa pussi
kardemummaa
6 dl spelttijauhoja
1 tl suolaa
50 g keijua pehmeänä, hieman sulana

Sekoitetaan, taikina saa jäädä löysäksi melkein kuin kakkutaikina
Kaadetaan uunipellille leivinpaperin päälle
Kohotetaan pellillä puoli tuntia
Keskustaa painellaan litteäksi, ripotellaan ruokalusikallinen perunajauhoja
Lisätään kaksi pussia Pirkka pakastemustikoita ja ruokalusikallinen sokeria

Paistetaan 225 C kunnes reunat tummuvat sopivasti

Aivan mielettömän hyvänmakuista. Ja nopeaa, koska kohotetaan vain kerran, vaikka pohja on pullapohja. Luulisin, että spelttijauhot on tässä se juttu!

tiistai 22. tammikuuta 2013

ihana hengellinen laulu


Tunnen suurta Jumalaa vain vähän,
Hän on juuri minut löytänyt
Hän hiljaa astui elämääni tähän,
kaiken uusin silmin näen nyt, näen nyt. 


refrain:
Sydän kun auki on,
sinne Jeesus tekee asunnon,
tänään Häneen uskon,
näen aamuruskon, päivä sarastaa
Sarastaa.
(2x)
 
Uskoa ei synny omin voimin
ilmaiseksi anova sen saa
Sitä ansaita ei töin ja toimin
Jumala sen meille lahjoittaa, lahjoittaa

refrain (2x)
 
Olin täynnä suurta ahdistusta,
Vapahtajaa hiljaa rukoilin
Hän sanoi; Älä pelkää rangaistusta,
ristillä jo sinut armahdin, armahdin

refrain (2x)

torstai 17. tammikuuta 2013

Pariisissakin

Ikivanha viisaus: teeskentely on teeskentelyä Pariisissakin.

Ihmisen karisma perustuu aitoon tunteiden ilmaisemiseen,
elämänkokemukseen, alansa suvereeniin hallintaan
sekä tietynlaiseen särmään, joka viestii inhimillistä keskeneräisyyttä
ja raadollisuutta. Mikäli …huokuu siisti täydellisyyden ja erehtymättömyyden
ilmapiiri, saatetaan häntä helposti pitää etäisenä, farisealaisena,
vaikeasti kohdattavana ja epäaitona, vaikka varsinaisesti
mikään järjellinen syy ei puhuisikaan tämän puolesta.
Tätä
käsitystä on tietysti mahdollista itse käyttäytymisellään vahvistaa
tai lieventää: viihtyykö esimerkiksi pappi mieluummin
vanhurskasten kuin pajatsojen ja baarien viitekehyksissä.

Meihin vetoaa särmä ja epätäydelIisyys varsinkin silloin,
kun ne yhdistyvät briljanttiin lahjakkuuteen ja elämisen
uskallukseen. Tällaiseen idoliin on helppoa samaistua
ja yrittää edes tunnetasolla kohdata jotain sellaista, mitä
itse unelmissaan on aina toivonut, mutta ei ole kyennyt eikä
rohjennut ja toisaalta, joita ei oikeassa arjessa tarvitse kokeakaan.
Superkarismaa edustavat niin Frank Sinatra, Edith
Piaf, Rauli Somerjoki, Juice Leskinen, Vesa-Matti Loiri, Tapio
Rautavaara kuin osaltaan Matti Nykänenkin.

Vaistoamme ihmisyyden: jokaisessa meissä asuvan
levottoman rakkauden ja ainaisen hyväksytyksi tulemisen
kaipuun. Kohtuutta on helpompaa tavoitella ja noudattaa
kuin kohtuuttomuutta. Aidosti raadollisuutensa paljastavalIe
lähimmäiselle on mutkattomampaa avautua ongelmistaan:
tulee sellainen tunne, että hän ei ole yläpuolellamme
oleva tuomitseva auktoriteetti vaan aito ja itsekin erehtyvä
ihminen.

Säröstä, särmästä ja inhimillisyydestä poikii aitous ja
karisma. Ne ruokkivat uskallusta elää: uskallusta näyttää
tunteensa mutta myös kohtuullisesti tunnistaa ja "hallita"
niitä kuitenkaan liikaa pidättämättä, uskallusta itsenäisesti
arvioida ympäristöään uskomatta ensimmäiseksi ennakkoasenteisiin,
uskallusta myöntää virheensä ja yrittää uudelleen
sekä uskallusta pyytää tarvittaessa anteeksi (Katri Vala:
Kukkiva maa).
Elämä on pohjaton ilon lähde, jota ilman
viinakin on teeskentelyä. Hymyn voit aivan huoletta antaa:
se ei koskaan eksy vaan palaa aina takaisin. Naurua ei pika
arviossa turvalliseksi todetussa tilanteessa kannata pidätellä
vaan panna se kiertoon. Se tarttuu ja tekee ihmiselle hyvää.
Ehkäpä juuri siitä syystä pikkupoikana halusin aina vääntää
runon riimin "Lempeästi hymyillen saapui kuoro enkelten"
muotoon "Leveästi hymyillen" - mikä ettei!

Jari Sinkkonen

Tämäpä puri minuun tänään!

32:8

Ps. 32:8
"Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee."

lauantai 12. tammikuuta 2013

mitä uinuu pimeän alla

Kyllä on sitten ollut kamalaa tämä pimeys, vaikka olin Teneriffallakin kolme viikkoa. Silkkaa, täyttä sinnittelyä ja päivien laskemista. Niin raskasta, niin raskasta.  21. tammikuuta on se rajani, jonka jälkeen lasken selviäväni, paitsi että vielä sittenkin jatkuu TALVI ja KYLMÄ, voi olla hirveitäkin pakkasia. 21. tammikuuta on useina vuosina alkanut aurinkoiset päivät ja ainakin aivan varmasti pimeys tulee iltapäivällä myöhemmin, joka päivä myöhemmin ja joka aamupäivä valo siintää aikaisemmin. MInä tarvitsen valoa. Valoa. 
Ja tulin vielä sairaaksi, nuhaan ja henkeäahdistavaantunteeseen, enkä ole jaksanut mitään, en juuri mitään kahteen viikkoon, viikkoon en mitäääääääään. Joka päivä, joka ainoa aamu, päivä, ilta viljelen pieniä kiitoksen, toivon, värien, kevään, valon, ystävien, rakkaiden läheisten, lastenlasten ajattelemista, pieniä hetkiä, joka päivä monta kertaa, koko ajan. Rentoudun, hellitän, rakennan valoa sisälleni. Teen pienen lenkin, vaikka sairaanakin, kun ei ole kuumetta. Suunnittelen mitä pieniä ihania värikkäitä ostan keittiöön, itselleni, olkkariin kun PÄÄSEN LIIKKEELLE. Mietin, mitä uinuu tämän pimeän alla, tämän minulle niin hirveän pimeän jälkeen, mitä uutta, ihanaa. Ostan kukan joka kerta kun käyn kaupassa, tuon oksia metsälenkiltä. Ystäväksi en ole tätä pimeää saanut, en tänäkään talvena. Onneksi tämä on lopuillaan, jää vain pakkasen ja kylmän peikko. Jospa kesyttäisin sen ystäväksi tänä keväänä. Jospa. Mitä uinuu kylmän ja pakkasen alla. Mitä?

torstai 10. tammikuuta 2013

nyt vielä kasvattelen rauhassa


olen valmis vastaanottamaan onnea

pienet läsnäolon hetket eivät koskaan katoa

anna valon iloistaa

älä katso tännepäin tämä on kesken vielä, kohdataan vasta kun olen ihan kukassa, nyt vielä kasvattelen rauhassa

mikään ei tapahdu sattumalta

ollaan ihan hiljaa, annetaan yön helliä meidät uneen

elämän suurin salaisuus on rakkaus

mihin rakkaus on arjessasi piiloutunut odottamaan että löydät sen

avaa silmäsi ja sydämesi tähän päivään, mitä näet ja tunnet juuri nyt



niina-matilda kuusisto

maanantai 7. tammikuuta 2013

enough

The most important thing of all though is to pick your moment to ask for what you're worth. Whether it is in your relationships or your job, the day or minute you make the decision to say to the world, "I am good enough, smart enough, pretty enough, and deserving of everything I desire" is the day it will start coming your way.  And it is the day you break the cycle for generations by inspiring others to start construction on the foundations of their beautiful lives.