Olen joutunut taikametsään, enkä olisi halunnut kohdata sapelinheiluttajaa, mutta kohtasin ja siitä ei selviä kuin sapelia heiluttamalla tai saa piston. Olisin halunnut kohdata vain enkelin, keijun no, ehkä peikon.
Vahvan valon enkelin, josta näkee, että se on löytänyt, löytänyt. Ja keijun, joka on vahva, vaikka on keiju tai just siksi kun on keiju. Peikko voisi olla arkinen, jalat maassa. Ja polkuja niitä tahdon löytää lisää. Jyrkänteelle vievää en tahdo enää mennä, siltä polulta tahdon pois pois. Siellä olen jo ollut liikaakin. Tämä jatkuu...
Kuinka joku voi olla mykkä, vaikka tiedän, että ei ole mykkä? Minne oikein laittaa ajatuksensa ja sydämensä kun on vain mykkä? Eikö jähmety kiveksi?
Jouduin rakeiden sateeseen, hurjaa, en olisi halunnut, mutta pakoon en päässyt, no yritin sulattaa toisen rakeet. Miten joku voi sataa rakeita? Miksi ei ole kuin pulut, pullea, iloinen, hyvissä maisemissa?
Mietin, sitten ajoin harhaan.
Tätä kirjoittaa henkilö, joka pitää kesästä, valosta, lämmöstä yli kaiken. Pieniä onnen löytöjään arjen syrjästä ja hengellisistä syvyyksistä koettuaan menetyksen ja selvittyään siitä. Kenties runojaan ja ainakin mieleisiä ruokaohjeitaan. Ja kaikkea mitä elämä tuo tullessaan.
sunnuntai 30. syyskuuta 2012
aivan ihana putiikki rannalla
Olen niin ihastunut putiikki rannalla valikoimiin, että oikein näen unta laukuista ja villapaidoista.
http://www.putiikkirannalla.fi/page/5/lifestyle--myymalat
esimerkiksi tämä neule :)
http://www.putiikkirannalla.fi/product/1575/filippa-k--lambswool--neulepaita
Kävelen lähes joka päivä ohi elixiaan ja poikkean, poikkean.
http://www.putiikkirannalla.fi/page/5/lifestyle--myymalat
esimerkiksi tämä neule :)
http://www.putiikkirannalla.fi/product/1575/filippa-k--lambswool--neulepaita
Kävelen lähes joka päivä ohi elixiaan ja poikkean, poikkean.
se ihana ohrapuuro
| 2 | dl | vettä |
| 1 1/2 | dl | Myllyn Paras Esikypsytettyjä Rikottuja Ohrasuurimoita |
| 1 | l | maitoa |
| 1 | tl | suolaa |
Laita suurimot kattilaan veteen turpoamaan (mieluiten yön yli, vähintään tunniksi) ennen kypsennystä.
Keitä turvonneita rikottuja ohrasuurimoita kiehuvassa maidossa noin 20 min välillä sekoittaen.
Hauduta miedolla lämmöllä kannen alla noin 10 min.
Mausta suolalla. (ohje Myllyn Paras)
Aivan ihanaa, pehmeää mehukeiton kanssa.
Skappel -neuleohje
Aloin tehdä tätä ja kirjasin ohjeen tähän itselleni muistiin.
Skappel -neuleohje:
Lanka: esim. ohutta alpakkaa (tai mohairia) 7-8 kerää, tavallista paksua alpakka 6-7 kerää.
Puikkonr. 7
Takakappale: Luo 80 silmukkaa puikolle numero 7. Neulo ensin 4 cm joustinneuletta 2o 2n. Sitten aina oikeaa toivotun puseron mitan verran ihan olkapälle asti.
Etukappale: Sama kuin takakappale, mutta kun valmiista pureson mitasta puuttuu 7 cm, päättele keskeltä 16 silmukkaa pääntieksi. Jatka ainaoikein neuletta pääntien toista puolta ja päättele yksi silmukka pääntien reunasta joka kerroksella neljän kerroksen veran. Nyt tällä puolella pääntietä pitäisi olla 28 silmukkaa jäljellä, neulo kunnes 7 cm eli täysi mitta on täynnä ja tee sama pääntien toiselle puolelle.
Huom! Takakappale saa hyvinkin olla etukappaletta hiukan pidempi!
Kädet: Luo 40 silmukkaa ja aloita taas joustinneuleella 4 cm. Neulo käsivartta kunnes voit laskea 15 “raitaa” (noin 30 kerrosta). Lisää yksi silmukka molempiin reunoihin. Neulo neljä raitaa (noin 8 kerrosta) ja lisää taas yhdet silmukat reunoihin. Jatka lisäyksiä neljän raidan välein kunnes puikoilla on 52 silmukkaa. Päättele.
Ja yhdistä osat. Valmis!! :)
Skappel -neule on yksinkertaisuudessaan nerokas, sillä sen pystyy tosissaan neulomaan ihan kuka tahansa -paita on kauttaaltaan oikeaa neulosta ilman monimutkaisia kavennuksia. Tärkeintä on laatu ja väri. Alkuperäinen Skappel -neule tehdään kaksinkertaisesta langasta, joista toinen on alpakkaa ja toinen mohairia.
Maria Skappelin blogi
mielitekstejäni
turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa
Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää
Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni
minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen
"mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat."
pyyhin pois sinun rikkomuksesi niinkuin pilven ja sinun syntisi niinkuin sumun.
täyttäköön teidät kaikella ilolla ja
rauhalla...että teillä olisi runsas toivo ... Hengen voiman
kautta
eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun
oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus
teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat
Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä
kaikki hänen tiensä ovat oikeat
Uskollinen …ja ilman vääryyttä, … ja
vakaa hän on
heidän
vielä puhuessaan minä kuulen
kuullessaan hän vastaa sinulle kohta
käsitä siis se sana ja ymmärrä näky
antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta
joka epäilee
on meren aallon kaltainen
jota tuuli ajaa ja heittelee
on meren aallon kaltainen
jota tuuli ajaa ja heittelee
kysyt häntä kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi
he lähestyvät … hänen hyvyyttänsä
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
elixia jatkuu
Elixiassa on aivan ihanaa. Nyt tutustuin jo kuntosaliinkin. Jäin koukkuun. Ja sain lahjaksi kivoja pesuaineita ja shampoota, niitä on ihana treenin jälkeen käyttää. Ja ne ihmiset on niin kivoja siellä. Menen taas huomenna. Ja sitten. Jumppatansseja kun siellä vielä oppisin.
tiistai 25. syyskuuta 2012
enkeleitä
Tänään tielläni oli enkeleitä, vain enkeleitä.
Aamulla ihmettelin mikä outo ääni autossani on. Ajoin vähän matkaa, pysähdyin kun näin tutun naapurin, kysyisin, mikähän tässä voisi olla. Heti sen näin sitten itsekin, rengas puhki.
Voin vaihtaa sen, onhan sinulla vararengas. On. Vaihtaa! Onko sinulla kiire töihin. Jos vien sinut ensin. Niin tehtiin. Enkeli. Vie sitten illalla tämä huoltamolle, korjaavat renkaan. Kiitos. Niin teen. Kiitos paljon. Puolen tunnin kuluttua puhelin soi. Jos vienkin tämän jo huoltamolle, haet sen vain sitten pois. Kiitos! Niinkö. Enkeli.
Päivällä huoltamolta soitettiin, tämä rengas on niin huono, ei kannata korjata. Minulla olisi autotallissa uudemmat. No, haetaan ne sieltä. Niin tehtiin. Enkeli.Päivä kului ja viideltä soi puhelin. Olen tässä pihassa, jos mennään koeajolle. Niin mentiin. Nostetaanko varavanteet autotalliin. Kiitos. Teillä on upea palvelu. Kiitos, me satsaamme todella palveluun.
Enkeleitä tänään kohtasin vain enkeleitä.
Huomenna olen enkeli toisille ja ylihuomenna ja sitten ja sitten...
Aamulla ihmettelin mikä outo ääni autossani on. Ajoin vähän matkaa, pysähdyin kun näin tutun naapurin, kysyisin, mikähän tässä voisi olla. Heti sen näin sitten itsekin, rengas puhki.
Voin vaihtaa sen, onhan sinulla vararengas. On. Vaihtaa! Onko sinulla kiire töihin. Jos vien sinut ensin. Niin tehtiin. Enkeli. Vie sitten illalla tämä huoltamolle, korjaavat renkaan. Kiitos. Niin teen. Kiitos paljon. Puolen tunnin kuluttua puhelin soi. Jos vienkin tämän jo huoltamolle, haet sen vain sitten pois. Kiitos! Niinkö. Enkeli.
Päivällä huoltamolta soitettiin, tämä rengas on niin huono, ei kannata korjata. Minulla olisi autotallissa uudemmat. No, haetaan ne sieltä. Niin tehtiin. Enkeli.Päivä kului ja viideltä soi puhelin. Olen tässä pihassa, jos mennään koeajolle. Niin mentiin. Nostetaanko varavanteet autotalliin. Kiitos. Teillä on upea palvelu. Kiitos, me satsaamme todella palveluun.
Enkeleitä tänään kohtasin vain enkeleitä.
Huomenna olen enkeli toisille ja ylihuomenna ja sitten ja sitten...
pysäytti
Selvittelin lehtiä pois paperinkeräykseen ja löysin elämäntarinan, joka pysäytti:
Harmittaa kun en tiedä miten tarina päättyi. Rohkenen kirjoittaa sen tähän. Se vaikutti minuun niin kovin. Ja aloin miettimään tekisinkö itse samoin ja, että toivon, etten joudu sitä koskaan oikeasti miettimään:
”Se oli jokin toukokuun loppupäivistä, kun sain kutsun mammografiaan. Ei siinä mitään, hienoa, että seurataan, ajattelin ja kuvauksen jälkeen unohdin koko asian. Kului muutama päivä ja sain puhelinsoiton sairaanhoitajalta, olisi tultava uuteen kuvaukseen, lääkäri halusi selvittää lisää. Jo hoitajan äänen totisuudesta päättelin, rintasyöpä, minulla on rintasyöpä. Olin ne pari päivää kuin en olisikaan, kuin ei mitään ja sulattelin mietteitäni. Kuvauksessa tajusin lisää todellisuutta: minulla on todella rintasyöpä, joudun leikkaukseen, säästävään tosin se röntgenlääkäri sanoi, mutta sädehoidot jouduttaisiin antamaan. Tämä on todella pieni ja varmasti lempeälaatuinen, löytynyt niin alkuvaiheessa. Miten rouva voi? Jalkoja vapisuttaa tämä uutinen, en kerro kenellekään, menen töihin, en halua sairauslomaa, en kerro kenellekään, elän kuten ennenkin.
Niin sitten tein. Menin leikkaukseen kesäloman alkupuolella, en ottanut kolmen viikon sairauslomaa, tein kaikki tehtäväni ja työni kuten ennenkin, en edes särkylääkettä syönyt. Pääsin leikkauksesta samana päivänä kotiin. Onko lääkäri varmasti luvannut näin? Hoitaja kysyi, on, on. Olisin mennyt omalla autolla kotiin, no sitä en sentään rohjennut, kun lääkäri kielsi.
Se kesä meni, tuli jälkitarkastus ja määrättiin sädehoitoa, onneksi jokin uusi hoito, vain kolme viikkoa. Kävin siellä joka arkipäivä, onneksi sain järjestettyä työ- ym. aikatauluihini. Kukaan ei tiennyt, mikä minua oli kohdannut. Ja hyvinhän kaikki meni, hoidot loppuivat ja hoitaja kysyi haluaisinko sopeutumisvalmennusleirille, minä no en kiitos, en. Hoitaja varoitteli vakavan, tietävän näköisenä, että iho voisi tulla kipeäksi ja punoittaa, jopa mennä rikki vaikka hoito oli ohi. Hyvää jatkoa rouvalle, vakava ääni sanoi ja silmät katsoivat vakavasti. Ihmettelin. No en ihmetellyt enää kun melkein kaksi viikkoa oli kulunut. Iho meni rikki. Ja kirveli. Ja poltteli. Väsytti. Mitä tekisin? Perusterveydenhoitoon pitää mennä. En mene, niin jästipää olin, kenellekään en kertoisi. Toivoin koko sydämestäni ja voimastani, että tämä paranisi kotikonstein, puhtaudella ja levolla. Ja paranihan se. Mutta se kaksi viikkoa oli kovinta koko ajasta. Nyt se on ohi ja ihmettelen mitä olen käynyt läpi. Olenko käynyt? Pari kertaa silloin kun rinnanpäätä kirveli, väsytti ja pelotti parantuuko tämä itsestään, teki mieli kertoa tyttärelleni, mikä minua oli kohdannut. Mutta en kertonut. Halusin säästää lapsiani. Syöpään ei mielestäni osata suhtautua. Vakavaahan se on mutta ei tappavaa.”
Tahtoisin todella tietää, miten tämä tarina jatkui, mutta se oli vanha lehti ja mennyttä elämää. Minut se kuitenkin todella pysäytti. Asioita voi tehdä niin monella tavalla, suhtautua monella tavalla. Oliko tuo hyvä tapa?
Harmittaa kun en tiedä miten tarina päättyi. Rohkenen kirjoittaa sen tähän. Se vaikutti minuun niin kovin. Ja aloin miettimään tekisinkö itse samoin ja, että toivon, etten joudu sitä koskaan oikeasti miettimään:
”Se oli jokin toukokuun loppupäivistä, kun sain kutsun mammografiaan. Ei siinä mitään, hienoa, että seurataan, ajattelin ja kuvauksen jälkeen unohdin koko asian. Kului muutama päivä ja sain puhelinsoiton sairaanhoitajalta, olisi tultava uuteen kuvaukseen, lääkäri halusi selvittää lisää. Jo hoitajan äänen totisuudesta päättelin, rintasyöpä, minulla on rintasyöpä. Olin ne pari päivää kuin en olisikaan, kuin ei mitään ja sulattelin mietteitäni. Kuvauksessa tajusin lisää todellisuutta: minulla on todella rintasyöpä, joudun leikkaukseen, säästävään tosin se röntgenlääkäri sanoi, mutta sädehoidot jouduttaisiin antamaan. Tämä on todella pieni ja varmasti lempeälaatuinen, löytynyt niin alkuvaiheessa. Miten rouva voi? Jalkoja vapisuttaa tämä uutinen, en kerro kenellekään, menen töihin, en halua sairauslomaa, en kerro kenellekään, elän kuten ennenkin.
Niin sitten tein. Menin leikkaukseen kesäloman alkupuolella, en ottanut kolmen viikon sairauslomaa, tein kaikki tehtäväni ja työni kuten ennenkin, en edes särkylääkettä syönyt. Pääsin leikkauksesta samana päivänä kotiin. Onko lääkäri varmasti luvannut näin? Hoitaja kysyi, on, on. Olisin mennyt omalla autolla kotiin, no sitä en sentään rohjennut, kun lääkäri kielsi.
Se kesä meni, tuli jälkitarkastus ja määrättiin sädehoitoa, onneksi jokin uusi hoito, vain kolme viikkoa. Kävin siellä joka arkipäivä, onneksi sain järjestettyä työ- ym. aikatauluihini. Kukaan ei tiennyt, mikä minua oli kohdannut. Ja hyvinhän kaikki meni, hoidot loppuivat ja hoitaja kysyi haluaisinko sopeutumisvalmennusleirille, minä no en kiitos, en. Hoitaja varoitteli vakavan, tietävän näköisenä, että iho voisi tulla kipeäksi ja punoittaa, jopa mennä rikki vaikka hoito oli ohi. Hyvää jatkoa rouvalle, vakava ääni sanoi ja silmät katsoivat vakavasti. Ihmettelin. No en ihmetellyt enää kun melkein kaksi viikkoa oli kulunut. Iho meni rikki. Ja kirveli. Ja poltteli. Väsytti. Mitä tekisin? Perusterveydenhoitoon pitää mennä. En mene, niin jästipää olin, kenellekään en kertoisi. Toivoin koko sydämestäni ja voimastani, että tämä paranisi kotikonstein, puhtaudella ja levolla. Ja paranihan se. Mutta se kaksi viikkoa oli kovinta koko ajasta. Nyt se on ohi ja ihmettelen mitä olen käynyt läpi. Olenko käynyt? Pari kertaa silloin kun rinnanpäätä kirveli, väsytti ja pelotti parantuuko tämä itsestään, teki mieli kertoa tyttärelleni, mikä minua oli kohdannut. Mutta en kertonut. Halusin säästää lapsiani. Syöpään ei mielestäni osata suhtautua. Vakavaahan se on mutta ei tappavaa.”
Tahtoisin todella tietää, miten tämä tarina jatkui, mutta se oli vanha lehti ja mennyttä elämää. Minut se kuitenkin todella pysäytti. Asioita voi tehdä niin monella tavalla, suhtautua monella tavalla. Oliko tuo hyvä tapa?
torstai 20. syyskuuta 2012
tattarisämpylät
tattarisämpylät
näitä teen joka viikonvaihde
2,5 dl vettä lämmitetään vähän kädenlämpöä kuumemmaksi
hiukan siirappia
yksi pirkka-kuivahiivapussi
suolaa
tattarijauhoja, tattarihiutaleita, spelttihiutaleita, kaurahiutaleita,
maissijauhoa, riisijauhoa
prkkanaraastetta tai omenaraastetta
kohotetaan
nostellaan pellille
225 noin 10 minuuttia
Ihania juuston tai oivariinin kanssa
elä
ole vain luja ja aivan rohkea
sanoja
nälkää
mannaa
nälkää
mannaa
väistä jalkasi pahasta
menesty kaikessa, mitä teet ja kaikkialla, minne käännyt
elän sanasta, sanoista !
keskiviikko 19. syyskuuta 2012
elixia
Liityin sitten elixiaan, on kuin olisin lahjan saanut. Fittness Fusion, Shape, upeaa.... ja kuntosalilla en ole vielä ehtinyt ollakaan...
tiistai 18. syyskuuta 2012
pieniä
mitä te murehditte vaatteista?
katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää.
kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.
...ja Salomo hallitsi... oli kaikkia maan kuninkaita suurempi rikkaudessa ja viisaudessa.
jos siis näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?
luin tämän aamulla, tarvitsin farkut ja löysin kahdet 19 eurolla kappale ....hienot, mieleiset, ihanat...
kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.
...ja Salomo hallitsi... oli kaikkia maan kuninkaita suurempi rikkaudessa ja viisaudessa.
jos siis näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?
luin tämän aamulla, tarvitsin farkut ja löysin kahdet 19 eurolla kappale ....hienot, mieleiset, ihanat...
anna
anna minulle ymmärrys
selkeitä sanoja
suojaa
kilpi
turva ja suojus
päivän valkeus minun tielleni
selkeitä sanoja
suojaa
kilpi
turva ja suojus
päivän valkeus minun tielleni
sienimuhennos by me
sienimuhennos by me
yksi pirkkapaketti sieniä, sipulia, oivariinia tai keijua,
kuullota
kermaa tai oatlyä
ihanaa keitetyn kukkakaalin kanssa, aivan ihanaa
yksi pirkkapaketti sieniä, sipulia, oivariinia tai keijua,
kuullota
kermaa tai oatlyä
ihanaa keitetyn kukkakaalin kanssa, aivan ihanaa
perjantai 14. syyskuuta 2012
sana
sana
virvoittaa sielun
tekee tyhmästä viisaan
ilahduttaa sydämen
valaisee silmät
on puhdas
pysyy iäti
virvoittaa sielun
tekee tyhmästä viisaan
ilahduttaa sydämen
valaisee silmät
on puhdas
pysyy iäti
hyvyydellä
tehnyt teille hyvää
hyvyydellä
antaen
hedelmällisiä aikoja
raviten teidän sydämenne ilolla
tehnyt sen ylen rikkaaksi
tehnyt sen ylen rikkaaksi
virta on vettä täynnä
valmistanut
kastellut
muhentanut
pehmittänyt
siunannut
kaunistanut hyvyydellään
tiukkuvat lihavuutta
avaat kätesi
ravitaan avaat kätesi
hyvyydellä
keskiviikko 12. syyskuuta 2012
syksy
Syksy on väreiltään mielivuodenaikani, kaikki oranssit, keltaiset, punaiset, vielä vihreää siellä täällä, ja syksy on sitten ihanaa kun olen päässyt sen ajatuksen yli, että ei tullut ikuista kesää tänäkään vuonna ja sen, että tulee v i i l e ä ä.
Nyt on ollut niin lempeän lämmintä ja toivon, että kestää vielä pitkään, ennenkuin hyytävät pohjoistuulet tulevat.
Nyt on ollut niin lempeän lämmintä ja toivon, että kestää vielä pitkään, ennenkuin hyytävät pohjoistuulet tulevat.
fittnes fusion
Toinen naisten ryhmäjumppa, johon tutustuin oli fittness fusion ja käsittämätöntä, täysin yllätys itselleni pysyin mukana!, vaikka sainkin tarkata naapurilta, miten se oikein menikään. Lopussa olin kuin hulluna happea saanut kevyissä fiiliksissä. Näihin liikuntakeskusten tarjontoihin onkin tutustuttava tarkemmin, jos se ei olekaan niin järjetöntä tiedostaa poikittaisia vatsalihaksiaan. Ja kaunista, ylen kaunista tämä bodybalancetyylinen on, todella.
maanantai 10. syyskuuta 2012
fittnespilates
Menin ekaa kertaa elämässäni jumpparyhmään tänä syksynä, fittnespilates. Olin siellä nyt toista kertaa ja ajattelin kyllä siellä kun vedin jumppamatolla maaten vatsalihaksia piukaksi ja varsinkin poikittaisia vatsalihaksia, että järjetöntä touhua, naisihmiset täällä vetää vatsalihaksia sisään, nostelee jalkoja ja käsiä musiikin soidessa, 35 asteisessa huoneessa ja viikon päästä uudelleen. Siis viikon päästä uudelleen.
lauantai 8. syyskuuta 2012
uuniomenat
Uuniomenat
6 omenaa
keijua tai oivariinia
(kanelia)
tummaa sokeria tai siirappia
kaurahiutaleita
Tofu- tai oatlyjäätelöä
Poista omenista siemenkodat omenaporalla
Laita omenat uunivuokaan
Sekoita täyte
Lisää täytettä koloihin ja päälle
175/ 35 min uunin alaosassa
Ihanaa jäätelön kanssa
suruni
Miten suruni meni, tuli, meni ja opetti.
Ensin oli silkkaa kauhua, kaikenkattavaa, täydellistä, täyttä, täyttä kauhua ja epäuskoa, ei minulle voi käydä näin.
Sitten tuli silmitön viha, kaikenkattavana sekin.
Sitten masennusvaihe: "Nukun 12 t yössä, syön just senverran ettei ole nälkä. Mikään ei tunnu just miltään ja jos on ollut enemmän tunteita on sit taas väsynyt ja turta pitkään, ihankuin pihalla ja mitään ei muista ja mikään ei tunnu just miltään". Arki jatkui kuitenkin kuin omalla painollaan, en ollut sairaana, en sairauslomalla, kävin töissä joka päivä, en hukannut mitään, rikkonut mitään, tapasin ystäviä, kaikki jatkui, tuntui, että elämä kantoi.
Kunnes kolmannen vuoden alkaessa huomasin yhtäkkiä, yhtenä kesäpäivänä, että raahattavanani ollut taakka, kuin viitta harteillani oli hävinnyt, pienet asiat taas alkoivat sykähdyttää. Olin uusi. Oli uutta. Tuli uutta.
Nyt hiljaa ihmettelen tätä kaikkea uutta ja heittäydyn taas tähän uuteen samalla täydellä tavalla kuin heittäydyin suruunikin, kokemaan täydestä tulevan.
Mitä tästä kokemuksesta opin? Sen, että ihminen ei tajua asiasta mitään, ei mitään, ennenkuin itse kokee vaikka kuvittelisikin tajuavansa. Ennen tiesin täysin varmasti, miten tuli elää, miten minun ja miten toisten. Nyt olen hiljaa varsinkin sen edessä miten toisten pitää elää. Mistä minä tiedän heidän olosuhteensa, sisimpänsä, taakkansa ja ilonsa. Mikä minä olen arvostelemaan toisia. Kunhan itseni kanssa keikuttelen näillä elämän laineilla.
Ensin oli silkkaa kauhua, kaikenkattavaa, täydellistä, täyttä, täyttä kauhua ja epäuskoa, ei minulle voi käydä näin.
Sitten tuli silmitön viha, kaikenkattavana sekin.
Sitten masennusvaihe: "Nukun 12 t yössä, syön just senverran ettei ole nälkä. Mikään ei tunnu just miltään ja jos on ollut enemmän tunteita on sit taas väsynyt ja turta pitkään, ihankuin pihalla ja mitään ei muista ja mikään ei tunnu just miltään". Arki jatkui kuitenkin kuin omalla painollaan, en ollut sairaana, en sairauslomalla, kävin töissä joka päivä, en hukannut mitään, rikkonut mitään, tapasin ystäviä, kaikki jatkui, tuntui, että elämä kantoi.
Kunnes kolmannen vuoden alkaessa huomasin yhtäkkiä, yhtenä kesäpäivänä, että raahattavanani ollut taakka, kuin viitta harteillani oli hävinnyt, pienet asiat taas alkoivat sykähdyttää. Olin uusi. Oli uutta. Tuli uutta.
Nyt hiljaa ihmettelen tätä kaikkea uutta ja heittäydyn taas tähän uuteen samalla täydellä tavalla kuin heittäydyin suruunikin, kokemaan täydestä tulevan.
Mitä tästä kokemuksesta opin? Sen, että ihminen ei tajua asiasta mitään, ei mitään, ennenkuin itse kokee vaikka kuvittelisikin tajuavansa. Ennen tiesin täysin varmasti, miten tuli elää, miten minun ja miten toisten. Nyt olen hiljaa varsinkin sen edessä miten toisten pitää elää. Mistä minä tiedän heidän olosuhteensa, sisimpänsä, taakkansa ja ilonsa. Mikä minä olen arvostelemaan toisia. Kunhan itseni kanssa keikuttelen näillä elämän laineilla.
perjantai 7. syyskuuta 2012
allergisen kesäkurpitsalasagne
Kesäkurpitsalasagne
KASVISKASTIKE
3 isoa
sipulia
oivariinia tai keijua
6
porkkanaa
(6 tomaattia)
2-4 valkosipulin kynttä
suolaa
pippuria
oreganoa ja basilikaa
JUUSTOKASTIKE
oivariinia tai keijua
tattarijauhoja
5 dl oatlykermaa
1 pkt soijajuustoa
mustapippuria
suolaa
VÄLIIN
500 g kesäkurpitsaa
PINNALLE
soijajuustoa
sipulit ohuina viipaleina
porkkanat raastettuina
tomaattiviipaleet ja valkosipuli
Kerroksittain
175 / 45 min
kirja
Uppouduin syksyn ensimmäiseen kirjaan täysin. Siinä meni tämä tosisyksyinen, viuhuvatuulinen ilta huomaamatta. Joissakin kirjan kohdissa olisin hidastanut juonen vauhtia ja jonkun henkilön luonnetta muokkaisin hiukan, mutta tämä saikin minut taas muistamaan miten kivoja kirjat ovat syysiltoina. Lyhdyt vaan ulos valaisemaan ja kynttilät sisälle ja kirjan maailmaan...
torstai 6. syyskuuta 2012
allergisen spelttikeksit
allergisen spelttikeksit
1 dl spelttihiutaleita
1/2 rkl tattarijauhoja
1 tl leivinjauhetta
mustapippuria
0,5 dl oivariinia tai keijua
kananmuna
soijajuustoa
PINNALLE
Pinjan, seesamin tai aniksen siemeniä tai jos niitä ei satu olemaan speltti- tai kaurahiutaleita
Omenahilloa
Sekoita spelttihiutaleet, jauhot, leivinjauhe, mustapippuri
Lisää oivariini tai keiju ja kananmuna
Lisää juustoraaste
Nokareita leivinpaperille uunipellille ruokalusikalla
Litistä hiukan
Pinnalle haluamiasi siemeniä tai hiutaleita
Paista uunin keskiosassa
175 / 10-12 min
Juustotarjottimella, omenahillon ja/tai teen kanssa
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
arkisia
Toiveikas höpötys estää näkemästä pahuutta, kirjoittaa Johanna Korhonen Hesarin kolumnissaan.
Niinpä, ei palavereja tai sokeita silmiä, vaan pieniä, pieniä, arkisia tekoja oikeaan suuntaan joka ainoa päivä.
Niinpä, ei palavereja tai sokeita silmiä, vaan pieniä, pieniä, arkisia tekoja oikeaan suuntaan joka ainoa päivä.
tiistai 4. syyskuuta 2012
puhetta
Hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa.
Kaikki te lehdet, te kukat, te puut, taivaan ääret, te hiljennätte minut, te kerrotte
kuinka korkea onkaan suuruutesi, älysi syvä, tekosi, voimasi näkyvillä kaikessa maassa
äänesi kuuluu kun sitä tarkkaan
kuinka korkea onkaan suuruutesi, älysi syvä, tekosi, voimasi näkyvillä kaikessa maassa
äänesi kuuluu kun sitä tarkkaan
yli kaiken maan ja maanpiirin ääriin
riemuitse, näe kuin aurinko
joka nousee ja kiertää,
sen todistus on vahva, täydellinen, virkistää, tekee tyhmästä viisaan
minä vihaan pimeyttä
minulle on tarjolla kärsivällisyys, lohdutus, toivo, sanojen valo sydämeeni, tieto silmissäni
lupaukset, ilo kuin kultaa, kuin hunajaa
lupaukset, ilo kuin kultaa, kuin hunajaa
minä rakastan, noudatan, elän
minulle on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen
kelvatkoot Sinulle minun suuni sanat ja minun sydämeni ajatukset
Sinun edessäsi, minun kallioni ja lunastajani
olkoot minun tutkisteluni otolliset; minä iloitsen !
maanantai 3. syyskuuta 2012
sen keveys
nauti elämäsi keveydestä
aito ja uskollinen sydän saavuttaa aina päämääränsä
kulje enkelien siipien alla
nauti rohkeudestasi
sunnuntai 2. syyskuuta 2012
authenticity - aitoa
Your greatest power is your authenticity. - Suurin voimasi on aitoutesi
The world is singing a beautiful harmony! - Maailma laulaa kaunista harmoniaa!
sillä ...laupeutta minä tahdon enkä uhria...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
ihmm