fittnespilates

Menin ekaa kertaa elämässäni jumpparyhmään tänä syksynä, fittnespilates. Olin siellä nyt toista kertaa ja ajattelin kyllä siellä kun vedin jumppamatolla maaten vatsalihaksia piukaksi ja varsinkin poikittaisia vatsalihaksia, että järjetöntä touhua, naisihmiset täällä vetää vatsalihaksia sisään, nostelee jalkoja ja käsiä musiikin soidessa, 35 asteisessa huoneessa ja viikon päästä uudelleen. Siis viikon päästä uudelleen.

uuniomenat

Uuniomenat

6 omenaa

keijua tai oivariinia

(kanelia)

tummaa sokeria tai siirappia

kaurahiutaleita

Tofu- tai oatlyjäätelöä

Poista omenista siemenkodat omenaporalla

Laita omenat uunivuokaan

Sekoita täyte

Lisää täytettä koloihin ja päälle

175/ 35 min uunin alaosassa 

Ihanaa jäätelön kanssa

suruni

Miten suruni meni, tuli, meni ja opetti. 
Ensin oli silkkaa kauhua, kaikenkattavaa, täydellistä, täyttä, täyttä kauhua ja epäuskoa, ei minulle voi käydä näin. 
Sitten tuli silmitön viha, kaikenkattavana sekin.
Sitten  masennusvaihe:  "Nukun 12 t yössä, syön just senverran ettei ole nälkä. Mikään ei tunnu just miltään ja jos on ollut enemmän tunteita on sit taas väsynyt ja turta pitkään, ihankuin pihalla ja mitään ei muista ja mikään ei tunnu just miltään". Arki jatkui kuitenkin kuin omalla painollaan, en ollut sairaana, en sairauslomalla, kävin töissä joka päivä, en hukannut mitään, rikkonut mitään, tapasin ystäviä, kaikki jatkui, tuntui, että elämä kantoi. 
Kunnes kolmannen vuoden alkaessa huomasin yhtäkkiä, yhtenä kesäpäivänä, että raahattavanani ollut taakka, kuin viitta harteillani oli hävinnyt, pienet asiat taas alkoivat sykähdyttää. Olin uusi. Oli uutta. Tuli uutta. 
Nyt hiljaa ihmettelen tätä kaikkea uutta ja heittäydyn taas tähän uuteen samalla täydellä tavalla kuin heittäydyin suruunikin, kokemaan täydestä tulevan.

Mitä tästä kokemuksesta opin? Sen, että ihminen ei tajua asiasta mitään, ei mitään, ennenkuin itse kokee vaikka kuvittelisikin tajuavansa. Ennen tiesin täysin varmasti, miten tuli elää, miten minun ja miten toisten. Nyt olen hiljaa varsinkin sen edessä miten toisten pitää elää. Mistä minä tiedän heidän olosuhteensa, sisimpänsä, taakkansa ja ilonsa. Mikä minä olen arvostelemaan toisia. Kunhan itseni kanssa keikuttelen näillä elämän laineilla.

allergisen kesäkurpitsalasagne

Kesäkurpitsalasagne

KASVISKASTIKE

3 isoa sipulia

oivariinia tai keijua

6 porkkanaa

(6 tomaattia)

2-4 valkosipulin kynttä

suolaa

pippuria

oreganoa ja basilikaa

JUUSTOKASTIKE

oivariinia tai keijua

tattarijauhoja

5 dl oatlykermaa

1 pkt soijajuustoa

mustapippuria

suolaa

VÄLIIN

500 g kesäkurpitsaa

PINNALLE

soijajuustoa

sipulit ohuina viipaleina

porkkanat raastettuina

tomaattiviipaleet ja valkosipuli

Kerroksittain

175 / 45 min

kirja

Uppouduin syksyn ensimmäiseen kirjaan täysin. Siinä meni tämä tosisyksyinen, viuhuvatuulinen ilta huomaamatta. Joissakin kirjan kohdissa olisin hidastanut juonen vauhtia ja jonkun henkilön luonnetta muokkaisin hiukan, mutta tämä saikin minut taas muistamaan miten kivoja kirjat ovat syysiltoina. Lyhdyt vaan ulos valaisemaan ja kynttilät sisälle ja kirjan maailmaan...