mielitekstejäni

turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa 

Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää

Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni

 minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen

 "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat."

pyyhin pois sinun rikkomuksesi niinkuin pilven ja sinun syntisi niinkuin sumun.
 

täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla...että teillä olisi runsas toivo ... Hengen voiman kautta

eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus

teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat

Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat

Uskollinen …ja ilman vääryyttä, … ja vakaa hän on

heidän vielä puhuessaan minä kuulen

kuullessaan hän vastaa sinulle kohta

käsitä siis se sana ja ymmärrä näky

antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta

joka epäilee
 on meren aallon kaltainen
 jota tuuli ajaa ja heittelee

kysyt häntä kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi

he lähestyvät … hänen hyvyyttänsä

elixia jatkuu

Elixiassa on aivan ihanaa. Nyt tutustuin jo kuntosaliinkin. Jäin koukkuun. Ja sain lahjaksi kivoja pesuaineita ja shampoota, niitä on ihana treenin jälkeen käyttää. Ja ne ihmiset on niin kivoja siellä. Menen taas huomenna. Ja sitten. Jumppatansseja kun siellä vielä oppisin.

enkeleitä

Tänään tielläni oli enkeleitä, vain enkeleitä.
Aamulla ihmettelin mikä outo ääni autossani on. Ajoin vähän matkaa, pysähdyin kun näin tutun naapurin, kysyisin, mikähän tässä voisi olla. Heti sen näin sitten itsekin, rengas puhki. 
Voin vaihtaa sen, onhan sinulla vararengas. On. Vaihtaa! Onko sinulla kiire töihin. Jos vien sinut ensin. Niin tehtiin. Enkeli. Vie sitten illalla tämä huoltamolle, korjaavat renkaan. Kiitos. Niin teen. Kiitos paljon. Puolen tunnin kuluttua puhelin soi. Jos vienkin tämän jo huoltamolle, haet sen vain sitten pois. Kiitos! Niinkö. Enkeli.
Päivällä huoltamolta soitettiin, tämä rengas on niin huono, ei kannata korjata. Minulla olisi autotallissa uudemmat. No, haetaan ne sieltä. Niin tehtiin. Enkeli.Päivä kului ja viideltä soi puhelin. Olen tässä pihassa, jos mennään koeajolle. Niin mentiin. Nostetaanko varavanteet autotalliin. Kiitos. Teillä on upea palvelu. Kiitos, me satsaamme todella palveluun. 
Enkeleitä tänään kohtasin vain enkeleitä.
Huomenna olen enkeli toisille ja ylihuomenna ja sitten ja sitten...

pysäytti

Selvittelin lehtiä pois paperinkeräykseen ja löysin elämäntarinan, joka pysäytti:
Harmittaa kun en tiedä miten tarina päättyi. Rohkenen kirjoittaa sen tähän. Se vaikutti minuun niin kovin. Ja aloin miettimään tekisinkö itse samoin ja, että toivon, etten joudu sitä koskaan oikeasti miettimään:
”Se oli jokin toukokuun loppupäivistä, kun sain kutsun mammografiaan. Ei siinä mitään, hienoa, että seurataan, ajattelin ja kuvauksen jälkeen unohdin koko asian. Kului muutama päivä ja sain puhelinsoiton sairaanhoitajalta, olisi tultava uuteen kuvaukseen, lääkäri halusi selvittää lisää. Jo hoitajan äänen totisuudesta päättelin, rintasyöpä, minulla on rintasyöpä. Olin ne pari päivää kuin en olisikaan, kuin ei mitään ja sulattelin mietteitäni. Kuvauksessa tajusin lisää todellisuutta: minulla on todella rintasyöpä, joudun leikkaukseen, säästävään tosin se röntgenlääkäri sanoi, mutta sädehoidot jouduttaisiin antamaan. Tämä on todella pieni ja varmasti lempeälaatuinen, löytynyt niin alkuvaiheessa. Miten rouva voi? Jalkoja vapisuttaa tämä uutinen, en kerro kenellekään, menen töihin, en halua sairauslomaa, en kerro kenellekään, elän kuten ennenkin.
Niin sitten tein. Menin leikkaukseen kesäloman alkupuolella, en ottanut kolmen viikon sairauslomaa, tein kaikki tehtäväni ja työni kuten ennenkin, en edes särkylääkettä syönyt. Pääsin leikkauksesta samana päivänä kotiin. Onko lääkäri varmasti luvannut näin? Hoitaja kysyi, on, on. Olisin mennyt omalla autolla kotiin, no sitä en sentään rohjennut, kun lääkäri kielsi.
Se kesä meni, tuli jälkitarkastus ja määrättiin sädehoitoa, onneksi jokin uusi hoito, vain kolme viikkoa. Kävin siellä joka arkipäivä, onneksi sain järjestettyä työ- ym. aikatauluihini. Kukaan ei tiennyt, mikä minua oli kohdannut. Ja hyvinhän kaikki meni, hoidot loppuivat ja hoitaja kysyi haluaisinko sopeutumisvalmennusleirille, minä no en kiitos, en. Hoitaja varoitteli vakavan, tietävän näköisenä, että iho voisi tulla kipeäksi ja punoittaa, jopa mennä rikki vaikka hoito oli ohi. Hyvää jatkoa rouvalle, vakava ääni sanoi ja silmät katsoivat vakavasti. Ihmettelin. No en ihmetellyt enää kun melkein kaksi viikkoa oli kulunut. Iho meni rikki. Ja kirveli. Ja poltteli. Väsytti. Mitä tekisin? Perusterveydenhoitoon pitää mennä. En mene, niin jästipää olin, kenellekään en kertoisi. Toivoin koko sydämestäni ja voimastani, että tämä paranisi kotikonstein, puhtaudella ja levolla. Ja paranihan se. Mutta se kaksi viikkoa oli kovinta koko ajasta. Nyt se on ohi ja ihmettelen mitä olen käynyt läpi. Olenko käynyt? Pari kertaa silloin kun rinnanpäätä kirveli, väsytti ja pelotti parantuuko tämä itsestään, teki mieli kertoa tyttärelleni, mikä minua oli kohdannut. Mutta en kertonut. Halusin säästää lapsiani. Syöpään ei mielestäni osata suhtautua. Vakavaahan se on mutta ei tappavaa.”

Tahtoisin todella tietää, miten tämä tarina jatkui, mutta se oli vanha lehti ja mennyttä elämää. Minut se kuitenkin todella pysäytti. Asioita voi tehdä niin monella tavalla, suhtautua monella tavalla. Oliko tuo hyvä tapa?

tattarisämpylät

tattarisämpylät

näitä teen joka viikonvaihde

2,5 dl vettä lämmitetään vähän kädenlämpöä kuumemmaksi

hiukan siirappia

yksi pirkka-kuivahiivapussi

suolaa

tattarijauhoja, tattarihiutaleita, spelttihiutaleita, kaurahiutaleita,

maissijauhoa, riisijauhoa

prkkanaraastetta tai omenaraastetta

kohotetaan

nostellaan pellille

225 noin 10 minuuttia

Ihania juuston tai oivariinin kanssa