Pariisissakin

Ikivanha viisaus: teeskentely on teeskentelyä Pariisissakin.

Ihmisen karisma perustuu aitoon tunteiden ilmaisemiseen,

elämänkokemukseen, alansa suvereeniin hallintaan

sekä tietynlaiseen särmään, joka viestii inhimillistä keskeneräisyyttä

ja raadollisuutta. Mikäli …huokuu siisti täydellisyyden ja erehtymättömyyden

ilmapiiri, saatetaan häntä helposti pitää etäisenä, farisealaisena,

vaikeasti kohdattavana ja epäaitona, vaikka varsinaisesti

mikään järjellinen syy ei puhuisikaan tämän puolesta.

Tätä

käsitystä on tietysti mahdollista itse käyttäytymisellään vahvistaa

tai lieventää: viihtyykö esimerkiksi pappi mieluummin

vanhurskasten kuin pajatsojen ja baarien viitekehyksissä.

Meihin vetoaa särmä ja epätäydelIisyys varsinkin silloin,

kun ne yhdistyvät briljanttiin lahjakkuuteen ja elämisen

uskallukseen. Tällaiseen idoliin on helppoa samaistua

ja yrittää edes tunnetasolla kohdata jotain sellaista, mitä

itse unelmissaan on aina toivonut, mutta ei ole kyennyt eikä

rohjennut ja toisaalta, joita ei oikeassa arjessa tarvitse kokeakaan.

Superkarismaa edustavat niin Frank Sinatra, Edith

Piaf, Rauli Somerjoki, Juice Leskinen, Vesa-Matti Loiri, Tapio

Rautavaara kuin osaltaan Matti Nykänenkin.

Vaistoamme ihmisyyden: jokaisessa meissä asuvan

levottoman rakkauden ja ainaisen hyväksytyksi tulemisen

kaipuun. Kohtuutta on helpompaa tavoitella ja noudattaa

kuin kohtuuttomuutta. Aidosti raadollisuutensa paljastavalIe

lähimmäiselle on mutkattomampaa avautua ongelmistaan:

tulee sellainen tunne, että hän ei ole yläpuolellamme

oleva tuomitseva auktoriteetti vaan aito ja itsekin erehtyvä

ihminen.

Säröstä, särmästä ja inhimillisyydestä poikii aitous ja

karisma. Ne ruokkivat uskallusta elää: uskallusta näyttää

tunteensa mutta myös kohtuullisesti tunnistaa ja "hallita"

niitä kuitenkaan liikaa pidättämättä, uskallusta itsenäisesti

arvioida ympäristöään uskomatta ensimmäiseksi ennakkoasenteisiin,

uskallusta myöntää virheensä ja yrittää uudelleen

sekä uskallusta pyytää tarvittaessa anteeksi (Katri Vala:

Kukkiva maa).

Elämä on pohjaton ilon lähde, jota ilman

viinakin on teeskentelyä. Hymyn voit aivan huoletta antaa:

se ei koskaan eksy vaan palaa aina takaisin. Naurua ei pika

arviossa turvalliseksi todetussa tilanteessa kannata pidätellä

vaan panna se kiertoon. Se tarttuu ja tekee ihmiselle hyvää.

Ehkäpä juuri siitä syystä pikkupoikana halusin aina vääntää

runon riimin "Lempeästi hymyillen saapui kuoro enkelten"

muotoon "Leveästi hymyillen" - mikä ettei!

Jari Sinkkonen

Tämäpä puri minuun tänään!

32:8

Ps. 32:8
"Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee."

mitä uinuu pimeän alla

Kyllä on sitten ollut kamalaa tämä pimeys, vaikka olin Teneriffallakin kolme viikkoa. Silkkaa, täyttä sinnittelyä ja päivien laskemista. Niin raskasta, niin raskasta.  21. tammikuuta on se rajani, jonka jälkeen lasken selviäväni, paitsi että vielä sittenkin jatkuu TALVI ja KYLMÄ, voi olla hirveitäkin pakkasia. 21. tammikuuta on useina vuosina alkanut aurinkoiset päivät ja ainakin aivan varmasti pimeys tulee iltapäivällä myöhemmin, joka päivä myöhemmin ja joka aamupäivä valo siintää aikaisemmin. MInä tarvitsen valoa. Valoa. 
Ja tulin vielä sairaaksi, nuhaan ja henkeäahdistavaantunteeseen, enkä ole jaksanut mitään, en juuri mitään kahteen viikkoon, viikkoon en mitäääääääään. Joka päivä, joka ainoa aamu, päivä, ilta viljelen pieniä kiitoksen, toivon, värien, kevään, valon, ystävien, rakkaiden läheisten, lastenlasten ajattelemista, pieniä hetkiä, joka päivä monta kertaa, koko ajan. Rentoudun, hellitän, rakennan valoa sisälleni. Teen pienen lenkin, vaikka sairaanakin, kun ei ole kuumetta. Suunnittelen mitä pieniä ihania värikkäitä ostan keittiöön, itselleni, olkkariin kun PÄÄSEN LIIKKEELLE. Mietin, mitä uinuu tämän pimeän alla, tämän minulle niin hirveän pimeän jälkeen, mitä uutta, ihanaa. Ostan kukan joka kerta kun käyn kaupassa, tuon oksia metsälenkiltä. Ystäväksi en ole tätä pimeää saanut, en tänäkään talvena. Onneksi tämä on lopuillaan, jää vain pakkasen ja kylmän peikko. Jospa kesyttäisin sen ystäväksi tänä keväänä. Jospa. Mitä uinuu kylmän ja pakkasen alla. Mitä?

nyt vielä kasvattelen rauhassa

olen valmis vastaanottamaan onnea

pienet läsnäolon hetket eivät koskaan katoa

anna valon iloistaa

älä katso tännepäin tämä on kesken vielä, kohdataan vasta kun olen ihan kukassa, nyt vielä kasvattelen rauhassa

mikään ei tapahdu sattumalta

ollaan ihan hiljaa, annetaan yön helliä meidät uneen

elämän suurin salaisuus on rakkaus

mihin rakkaus on arjessasi piiloutunut odottamaan että löydät sen

avaa silmäsi ja sydämesi tähän päivään, mitä näet ja tunnet juuri nyt

niina-matilda kuusisto

enough

The most important thing of all though is to pick your moment to ask for what you're worth. Whether it is in your relationships or your job, the day or minute you make the decision to say to the world, "I am good enough, smart enough, pretty enough, and deserving of everything I desire" is the day it will start coming your way.  And it is the day you break the cycle for generations by inspiring others to start construction on the foundations of their beautiful lives.