Pariisissakin

Ikivanha viisaus: teeskentely on teeskentelyä Pariisissakin.

Ihmisen karisma perustuu aitoon tunteiden ilmaisemiseen,

elämänkokemukseen, alansa suvereeniin hallintaan

sekä tietynlaiseen särmään, joka viestii inhimillistä keskeneräisyyttä

ja raadollisuutta. Mikäli …huokuu siisti täydellisyyden ja erehtymättömyyden

ilmapiiri, saatetaan häntä helposti pitää etäisenä, farisealaisena,

vaikeasti kohdattavana ja epäaitona, vaikka varsinaisesti

mikään järjellinen syy ei puhuisikaan tämän puolesta.

Tätä

käsitystä on tietysti mahdollista itse käyttäytymisellään vahvistaa

tai lieventää: viihtyykö esimerkiksi pappi mieluummin

vanhurskasten kuin pajatsojen ja baarien viitekehyksissä.

Meihin vetoaa särmä ja epätäydelIisyys varsinkin silloin,

kun ne yhdistyvät briljanttiin lahjakkuuteen ja elämisen

uskallukseen. Tällaiseen idoliin on helppoa samaistua

ja yrittää edes tunnetasolla kohdata jotain sellaista, mitä

itse unelmissaan on aina toivonut, mutta ei ole kyennyt eikä

rohjennut ja toisaalta, joita ei oikeassa arjessa tarvitse kokeakaan.

Superkarismaa edustavat niin Frank Sinatra, Edith

Piaf, Rauli Somerjoki, Juice Leskinen, Vesa-Matti Loiri, Tapio

Rautavaara kuin osaltaan Matti Nykänenkin.

Vaistoamme ihmisyyden: jokaisessa meissä asuvan

levottoman rakkauden ja ainaisen hyväksytyksi tulemisen

kaipuun. Kohtuutta on helpompaa tavoitella ja noudattaa

kuin kohtuuttomuutta. Aidosti raadollisuutensa paljastavalIe

lähimmäiselle on mutkattomampaa avautua ongelmistaan:

tulee sellainen tunne, että hän ei ole yläpuolellamme

oleva tuomitseva auktoriteetti vaan aito ja itsekin erehtyvä

ihminen.

Säröstä, särmästä ja inhimillisyydestä poikii aitous ja

karisma. Ne ruokkivat uskallusta elää: uskallusta näyttää

tunteensa mutta myös kohtuullisesti tunnistaa ja "hallita"

niitä kuitenkaan liikaa pidättämättä, uskallusta itsenäisesti

arvioida ympäristöään uskomatta ensimmäiseksi ennakkoasenteisiin,

uskallusta myöntää virheensä ja yrittää uudelleen

sekä uskallusta pyytää tarvittaessa anteeksi (Katri Vala:

Kukkiva maa).

Elämä on pohjaton ilon lähde, jota ilman

viinakin on teeskentelyä. Hymyn voit aivan huoletta antaa:

se ei koskaan eksy vaan palaa aina takaisin. Naurua ei pika

arviossa turvalliseksi todetussa tilanteessa kannata pidätellä

vaan panna se kiertoon. Se tarttuu ja tekee ihmiselle hyvää.

Ehkäpä juuri siitä syystä pikkupoikana halusin aina vääntää

runon riimin "Lempeästi hymyillen saapui kuoro enkelten"

muotoon "Leveästi hymyillen" - mikä ettei!

Jari Sinkkonen

Tämäpä puri minuun tänään!