en ole koskaan pitänyt makaroonia juuston kera oikein minään kunnes tein sitä itse
kauramakaroonia ja puolet riisimakaroonia, siten tuli tuli kevyempi
yksi kananmuna
runsaasti raastettua mustaleimaemmentaalia
punaista maitoa
suolaa
mustapippuria
ja niitä keitettyjä makarooneja
sekaisin ja uuniin 45 minuutiksi 175 ja syntyy mahtavaman makuista
Tätä kirjoittaa henkilö, joka pitää kesästä, valosta, lämmöstä yli kaiken. Pieniä onnen löytöjään arjen syrjästä ja hengellisistä syvyyksistä koettuaan menetyksen ja selvittyään siitä. Kenties runojaan ja ainakin mieleisiä ruokaohjeitaan. Ja kaikkea mitä elämä tuo tullessaan.
tiistai 29. tammikuuta 2013
lauantai 26. tammikuuta 2013
Maistuva hernekeittoni
En ole tehnyt hernekeittoa vuosiin tai oikeastaan vuosikymmeniin. Nyt tein ja siitä tuli niin hyvää, niin hyväää....
Maistuva hernekeittoni, iso kattilallinen
2 x 500 g herneitä, liota yön yli jääkaapissa
Lisää kaksi kasvisliemikuutiota
Keitä tunti
Lisää porkkanapalat
Lisää sipulisilppu
Meiramia, timjamia, muutama mustapippuri, Herbamaresuolaa
Keitä vielä tunti
nauti
ja se on niin ihanaaaaa.....
Maistuva hernekeittoni, iso kattilallinen
2 x 500 g herneitä, liota yön yli jääkaapissa
Lisää kaksi kasvisliemikuutiota
Keitä tunti
Lisää porkkanapalat
Lisää sipulisilppu
Meiramia, timjamia, muutama mustapippuri, Herbamaresuolaa
Keitä vielä tunti
nauti
ja se on niin ihanaaaaa.....
keskiviikko 23. tammikuuta 2013
Mustikkapiirakka
Mustikkapiirakka
1 kananmuna
1dl sokeria vatkataan hiukan
2,5 dl vettä lämmitetään
kuivahiivaa pussi
kardemummaa
6 dl spelttijauhoja
1 tl suolaa
50 g keijua pehmeänä, hieman sulana
Sekoitetaan, taikina saa jäädä löysäksi melkein kuin
kakkutaikina
Kaadetaan uunipellille leivinpaperin päälle
Kohotetaan pellillä puoli tuntia
Keskustaa painellaan litteäksi, ripotellaan ruokalusikallinen
perunajauhoja
Lisätään kaksi pussia Pirkka pakastemustikoita ja
ruokalusikallinen sokeria
Paistetaan 225 C kunnes reunat tummuvat sopivasti
Aivan mielettömän hyvänmakuista. Ja nopeaa, koska kohotetaan
vain kerran, vaikka pohja on pullapohja. Luulisin, että spelttijauhot on tässä se
juttu!
tiistai 22. tammikuuta 2013
ihana hengellinen laulu
Tunnen suurta Jumalaa vain vähän,
Hän on juuri minut löytänyt
Hän hiljaa astui elämääni tähän,
kaiken uusin silmin näen nyt, näen nyt.
refrain:
Sydän kun auki on,
sinne Jeesus tekee asunnon,
tänään Häneen uskon,
näen aamuruskon, päivä sarastaa
Sarastaa. (2x)
Uskoa ei synny omin voimin
ilmaiseksi anova sen saa
Sitä ansaita ei töin ja toimin
Jumala sen meille lahjoittaa, lahjoittaa
refrain (2x)
Olin täynnä suurta ahdistusta,
Vapahtajaa hiljaa rukoilin
Hän sanoi; Älä pelkää rangaistusta,
ristillä jo sinut armahdin, armahdin
refrain (2x)
torstai 17. tammikuuta 2013
Pariisissakin
Ikivanha viisaus: teeskentely on teeskentelyä Pariisissakin.
Ihmisen karisma perustuu aitoon tunteiden ilmaisemiseen,
elämänkokemukseen, alansa suvereeniin hallintaan
sekä tietynlaiseen särmään, joka viestii inhimillistä keskeneräisyyttä
ja raadollisuutta. Mikäli …huokuu siisti täydellisyyden ja erehtymättömyyden
ilmapiiri, saatetaan häntä helposti pitää etäisenä, farisealaisena,
vaikeasti kohdattavana ja epäaitona, vaikka varsinaisesti
mikään järjellinen syy ei puhuisikaan tämän puolesta.
Tätä
käsitystä on tietysti mahdollista itse käyttäytymisellään vahvistaa
tai lieventää: viihtyykö esimerkiksi pappi mieluummin
vanhurskasten kuin pajatsojen ja baarien viitekehyksissä.
Meihin vetoaa särmä ja epätäydelIisyys varsinkin silloin,
kun ne yhdistyvät briljanttiin lahjakkuuteen ja elämisen
uskallukseen. Tällaiseen idoliin on helppoa samaistua
ja yrittää edes tunnetasolla kohdata jotain sellaista, mitä
itse unelmissaan on aina toivonut, mutta ei ole kyennyt eikä
rohjennut ja toisaalta, joita ei oikeassa arjessa tarvitse kokeakaan.
Superkarismaa edustavat niin Frank Sinatra, Edith
Piaf, Rauli Somerjoki, Juice Leskinen, Vesa-Matti Loiri, Tapio
Rautavaara kuin osaltaan Matti Nykänenkin.
Vaistoamme ihmisyyden: jokaisessa meissä asuvan
levottoman rakkauden ja ainaisen hyväksytyksi tulemisen
kaipuun. Kohtuutta on helpompaa tavoitella ja noudattaa
kuin kohtuuttomuutta. Aidosti raadollisuutensa paljastavalIe
lähimmäiselle on mutkattomampaa avautua ongelmistaan:
tulee sellainen tunne, että hän ei ole yläpuolellamme
oleva tuomitseva auktoriteetti vaan aito ja itsekin erehtyvä
ihminen.
Säröstä, särmästä ja inhimillisyydestä poikii aitous ja
karisma. Ne ruokkivat uskallusta elää: uskallusta näyttää
tunteensa mutta myös kohtuullisesti tunnistaa ja "hallita"
niitä kuitenkaan liikaa pidättämättä, uskallusta itsenäisesti
arvioida ympäristöään uskomatta ensimmäiseksi ennakkoasenteisiin,
uskallusta myöntää virheensä ja yrittää uudelleen
sekä uskallusta pyytää tarvittaessa anteeksi (Katri Vala:
Kukkiva maa).
Elämä on pohjaton ilon lähde, jota ilman
viinakin on teeskentelyä. Hymyn voit aivan huoletta antaa:
se ei koskaan eksy vaan palaa aina takaisin. Naurua ei pika
arviossa turvalliseksi todetussa tilanteessa kannata pidätellä
vaan panna se kiertoon. Se tarttuu ja tekee ihmiselle hyvää.
Ehkäpä juuri siitä syystä pikkupoikana halusin aina vääntää
runon riimin "Lempeästi hymyillen saapui kuoro enkelten"
muotoon "Leveästi hymyillen" - mikä ettei!
Jari Sinkkonen
Tämäpä puri minuun tänään!
Tämäpä puri minuun tänään!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)