Olen joutunut taikametsään, enkä olisi halunnut kohdata sapelinheiluttajaa, mutta kohtasin ja siitä ei selviä kuin sapelia heiluttamalla tai saa piston. Olisin halunnut kohdata vain enkelin, keijun no, ehkä peikon.
Vahvan valon enkelin, josta näkee, että se on löytänyt, löytänyt. Ja keijun, joka on vahva, vaikka on keiju tai just siksi kun on keiju. Peikko voisi olla arkinen, jalat maassa. Ja polkuja niitä tahdon löytää lisää. Jyrkänteelle vievää en tahdo enää mennä, siltä polulta tahdon pois pois. Siellä olen jo ollut liikaakin. Tämä jatkuu...
Kuinka joku voi olla mykkä, vaikka tiedän, että ei ole mykkä? Minne oikein laittaa ajatuksensa ja sydämensä kun on vain mykkä? Eikö jähmety kiveksi?
Jouduin rakeiden sateeseen, hurjaa, en olisi halunnut, mutta pakoon en päässyt, no yritin sulattaa toisen rakeet. Miten joku voi sataa rakeita? Miksi ei ole kuin pulut, pullea, iloinen, hyvissä maisemissa?
Mietin, sitten ajoin harhaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti