Tätä kirjoittaa henkilö, joka pitää kesästä, valosta, lämmöstä yli kaiken. Pieniä onnen löytöjään arjen syrjästä ja hengellisistä syvyyksistä koettuaan menetyksen ja selvittyään siitä. Kenties runojaan ja ainakin mieleisiä ruokaohjeitaan. Ja kaikkea mitä elämä tuo tullessaan.
lauantai 27. lokakuuta 2012
Tuulet puhaltais
Tuulet puhaltais
Minne mennä voi, lohtua nyt saamaan.
En tiedä miksi tuntuu näin, ei ole hyvä yksin olla.
Valheet ja tuska nyt päästää mut pois,
Yhden pyynnön jos mulle nyt sois.
Että tuulet puhaltais, sadepilvet poistais.
Valaisis tän maan, ja uusi aika koittaa,
että tuulet puhaltais, uuden mahdollisuuden sais.
Valokuva muistuttaa, sydäntäni polttaa.
En öisin unta mä saa, maailma vie multa voimaa.
Valheet ja tuska nyt päästä mut pois,
Yhden pyynnön jos mulle nyt sois.
Että tuulet puhaltais, sadepilvet poistais.
Valaisis tän maan, ja uusi aika koittaa,
että tuulet puhaltais, uuden mahdollisuuden sais.
Meren aallot mua kuljettaa,
en kiinni mistään saa(kiinni mistään saa).
Sun kanssas kun vain vois(kun vain voisi),
matkustaa vaikka parempaan.
Missä tuulet puhaltais, sadepilvet poistais.
Valaisis tän maan, ja uusi aika koittaa,
missä tuulet puhaltais, uuden mahdollisuuden sais.
Missä tuulet puhaltais, sadepilvet poistais.
Valaisis tän maan, ja uusi aika koittaa,
missä tuulet puhaltais, uuden mahdollisuuden sais.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti