Tätä kirjoittaa henkilö, joka pitää kesästä, valosta, lämmöstä yli kaiken. Pieniä onnen löytöjään arjen syrjästä ja hengellisistä syvyyksistä koettuaan menetyksen ja selvittyään siitä. Kenties runojaan ja ainakin mieleisiä ruokaohjeitaan. Ja kaikkea mitä elämä tuo tullessaan.
lauantai 10. marraskuuta 2012
elossa taas
elossa taas katri helena
huhtikuussa lämmin tuulinen yö
hankia haihduttaa ja kylmyyttä syö
unohdun katsomaan
jo lumi on poissa alta omenapuun
maiseman maalaa valo hopeisen kuun
avaan ikkunan
unohdun katsomaan
ja hämmästyn
on kevät taas
ja mun sydän lyö
tää tuulinen yö todistaa olen elossa taas
oi kuutamoyö
ota mun kiitos ja vie
sinne korkeuksiin
mistä joku mua aina johdattaa
anna uskaltaa sydän avoinna taivaltaa
jos eksyisinkin tiedän löytäväni tien takaisin
viileys hiipii vielä huoneeseen
ikkunan suljen hiljaa vuoteeseen meen
sun kasvoja unohdun katsomaan
ja hämmästyn
on kevät taas ja mun sydän lyö
tää tuulinen yö todistaa
olen elossa taas
oi kuutamoyö
ota mun kiitos ja vie
sinne korkeuksiin
mistä joku mua aina johdattaa
anna uskaltaa sydän avoinna taivaltaa
jos eksyisinkin tiedän löytäväni tien takaisin
ja hämmästyn ja mun sydän lyö
olen elossa taas
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti